Toimittajien itsekriittinen ääni

Toimittaja ja teatteriohjaaja Susanna Kuparinen on kirjoittanut Journalisti-lehteen itsekriittisen artikkelin "Vaikeudet persujen kanssa voivat parantaa journalismia". Jutussa Kuparinen tulee tunnustaneeksi, ilmeisesti ihan tarkoituksella, että Media:lta jäi työt tekemättä ennen vaaleja ja pitkälti aiemminkin.  Perussuomalaisten viestejä ei haastettu tarkentavilla lisäkysymyksillä, ei pengottu yhteyksiä eikä tekojen ja puheiden ristiriitoja.  Ei siis tehty journalismin perustyötä.  Hyssyteltiin heidän rasismiaan ja natsikytköksiään ja laskettiin heidän hymistelynsä sellaisenaan läpi. Ihan samoin kuin yleensäkin establishmentin suhteen keskitetyssä valtavirtamediassa.

Kuparinen on pitkälti oikeassa. Perussuomalaiset päästetiin vähällä eikä vallanvahtikoirat neljäntenä valtiomahtina toimineet. Perussuomalaisia suorastaan tunkivat establishmenttiin ikäänkuin he olisivat samanlainen puolue kuin muutkin. No, nykyinen "ratelihallitus" *) on osooittanut kuinka koaliition muidenkin puolueiden, Kokoomuksen, Sfp:n ja Kristillisdemokraattien pintakiilto on ohutta kun pitää tiukassa paikassa puolustaa kapitaalien omistajien perinteisiä nautintaoikeuksia. Silti Perussuomalaiset ovat erityinen äärioikeistolainen puolue natsismi- ja fasismikytköksineen sekä avoimine rasismeineen.

Kuparinen esittää syyksi juurikin tuon harhautumisen pitämään Perussuomalaisia samanlaisena sisäsiistinä puolueena kuin muitakin. Itse en laskisi tuon viattoman sinisilmäisyyden (myös perussuomalaista kuvastoa) varaan vaan näkisin Perussuomalaisten hyysäämisen pikemmin tarkoituksellisena ja ohjelmallisena menetelmänä jolla ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä ohjattiin vallan valitusosastolle, mihinkään vaikuttamattomaan populististiseen älämölöön jottei se kohdistyisi kapitalististisen yhteiskunnan rakenteisiin ja prosesseihin. Porvarit nukkuivat paremmin kun piskien räksyttäessä Ali Qadim **) sai ohjastaa karavaaninsa minne sen omistajat sen haluavat.

Nyt kun projekti on edennyt vaiheeseen jossa Perussuomalaisille on oikeasti annettava niitä asemia joihin heidän mediakampanjan tuloksena saama kannatus edellyttää, ollaan mediassa uuden edessä: Perussuomalaisiin on oikeasti ruvettava suhtautumaan kuin muihinkin. Uskotttavuuden säilyttämisen vuoksi on myös heidän kuprujaan selviteltävä eli kuvaannollisesti Ali joutuu heittämään myös "persuraatoja piskien revittäväksi" jotta karavaanin kulku ei häiriinny.

Toki Kuparisen toiveeseen korjausliikkeistä mediassa pitää suhtautua toiveikkaasti ja positiivisella mielellä. Silti en olisi vanhan sanonnan mukaisesti pidättämässä hengitystäni niitä odotellessa.  Edelleenkin valtavirtamedia (MSM) on vallanvahtikoirana vahtimassa, että valta saa nukkua yönsä hyvin.  Se ei todellakaan ole haastamassa vallan haltijoita vaan pönkittämässä heitä vaikka aika-ajoin siivoaakin vallan nurkkia suosionsa menettäneistä ja tarpeettomaksi käyneistä. Modus vivendi kuten Otto Manninen runonsa kirjoitti.

-----

*) Rateli on mesimäyrän (Mellivora capensis) toinen nimitys. Puheenjohtaja Riikka Purra on kuvaillut sitä ikäänkuin ikonieläintä sillä se ei kuulemma välitä pa**aakaan kivusta eikä vastustuksesta.

**) Ali Qadim eli Ali Vanha on Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Neljänkymmenen rosvon johtaja ja sankarin Ali Baba:n kasvatti-isä.

Uiguurit YLEn kynsissä

 YLE/Uutiset on julkaisut sivuillaan jutun Kiinan Xinjiang:n uiguurien kohtelusta. Joku on jossakin saanut käsiinsä muka vuodettuja Xinjiang:n poliisin tiedostoja jotka paljastavat "kaiken" Kiinan hallinnon raakuuksista, paitsi seuraavalla kerralla lisää.  Jutussa ei uhrata juuri ajatustakaan sille, että lähteet olisi tarkastettu tai tuotaisi toisenlaisia näkökulmia.  Vain kevyt maininta kuvien metatietoihin mutta kai YLE:lläkin tiedetään ne helposti manipuloitaviksi?  Kudelmaa nimitetään ylväällä nimellä "tutkivaksi journalismiksi".  Se oli sisällöltään niin propagandistinen ja tarkoitushakuinen, että provosoidun kirjoittamaan kommentin.  Se ei, tietenkään(?), ylittänyt YLE:n sensuurin julkaisukynnystä. Niinpä jälleen julkaisen kommenttini täällä laajennettuna mutta samassa rekisterissä kuin YLE:llekin yrittämäni. 

YLEn jutun klikkiotsikko lupaa ennennäkemättömiä kuvia uiguurien sorrosta.  Kuitenkin valtaosa on kuvia viranomaisten harjoituksista.  Samanlaisisia kuin jotkut, m.l. suomalaisten valmiusjoukkojen, harjoituksista julkaissut: pidätetään ympäröimällä ja estämällä väkivaltainen vastustaminen ja niskurointi sekä pako. Myös YLE on sellaisilla elvistellyt m.m. suomalaisten kriisinhallintajoukkojen valmiuksia mainostaessaan.

Muutenkaan en nähnyt jutussa mitään sellaista mikä olisi jotenkin erityisesti Kiina-spesifistä. Vastaavanlaista vartiointiväkivaltaa harjoitetaan m.m. USA-laisissa vankiloissa. Samaten ihmisten seurantaa harjoitetaan kaikkialla. Myös meillä täällä poliisilla on esim. ATARI-rekisterit ammatti- ja taparikolliselle. Niissä on myös tietoja oikeiden rikollisten lähipiireistä koska harva rikollinen toimii nykyään yksin ja verkottuminen ajan henki.

Kiinalaisilla on myös vakava islamistiterroristiongelma Xinjiang:ssa. Etenkin tällä hetkellä heidän on oltava varovaisia koska Afganistanin Taleban-järjestöllä on enemmän tilaa temmeltää USA:n ja NATO:n tökerön ja epäonnistuneen sodan jälkeen.

Ylen juttu on siis otsikoinniltaan klikkihuoraamista ja sisällöltään pikemminkin läntisen propagandan toistoa jota YLE on jakanut jo aiemminkin.  Yhtään kritiistä suhtautumista lähteisiin ei ollut vaan kaikki "tietovuodosta saatu" oli otettu kritiikittä vastaan.  Asialla ovat olleet muutenkin kovin tutut tekijät: BBC, Der Spiegel, USA TODAY, NHK, Politiken, Le Monde, Mainichi Shimbun, L'Espresso, El País, Dagens Nyheter, Aftenposten ja Bayerischer Rundfunk.  myös "tutkivien" toimittajien "sylttytehdas" ICIJ. Tuttu jengi siis kasassa taas.

Parempaa journalismia odotellessa.

Sotasensuuriko käytössä? Ja lapset ristiretkellä?

 Olen seurannut hieman entistä tarkemmin valtatiedonlevitteidemme julkaisukäytäntöjä nyt tämän Ukrainan kriisin akuutin vaiheen aikana, siis sen jälkeen kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä eli "erityisoperaationsa".  Olen myös yrittänyt osallistua keskusteluihin joillakin palstoilla - vaihtelevalla menestyksellä.

Erityisen kuvaavana pidän tämän aamupäivän (4/3 -22) kokemustani KSML-konsernin ylläpitämässä Uutissuomalainen-palvelussa jonka juttua "Katso rajut kuvat: "Tällainen on Putinin Venäjä, hyvät ihmiset" – sodan vastaista kylttiä kantaneet pienet lapset päätyivät kaltereiden taakse" päädyin eilen lukemaan Länsi-Savo -lehden kautta.  

Jutussa kerrottiin Venäjän ikiaikaisesta pahuudesta kuvaamalla kuinka lapsia oli otettu kiinni mielenosoituksesta.  Jutun kuvituksena on m.m. kuva jossa lapsia on kuvattu kalterien läpi. Kommentoin sitä eilen kirjoittamalla pitäväni lasten viemistä mielenosoituksiin edesvastuutttomana.  Eräs toinen kommentoija väitti käsitystäni höpötykseksi.  Yritin siihen vastata kysymällä "millaiset vanhemmat ..." ja pitäväni sellaista "holtittomana" ja "edesvastuuttomana" kuin myös sellaisen hyväksymistä.  Kommentti ei kevannut mutta kun muutin "holtittoman ja edesvastuuttoman" "käsittämättömäksi" niin kelpasi.  Samaan aikaan toiseen suuntaan menee läpi melkoisen karkeat muotoilut ja jopa n.s. alatyyli, niin sodan toista osapuolta kuin valtavirran kanssa vähänkin erimieltä olevia kohtaan.  Tilanne alkaa jo muistuttaa täällä Suomessakin yleensä sodan aikana harjoitettavaa sensuuria.

KSML-konserni käyttää kymmenien lehtiensä sivustojen sensorina STT:n moderointipalvelua.  Mutta linjaukset ovat tietenkin konsernin omia.  Molemmat myös kuuluvat Mediapooliin joka on luotu ohjaamaan tiedonvälitystä.

Tämä valikoiva ja yksipuolinen sensuurilinja näyttää toimivan vähän joka suunnalla.  KSML ei ole ainoa, samaan olen törmännyt myös YLE:n uutissivuilla y.m:lla.  Se on myös yhdensuuntainen toimituksen tarjoamien omien ja välitettyjen sisältöjen kanssa.  On valittu oma puoli ja se on jyrkän NATO-lainen.  Jutuissa toistetaan yksipuolista läntistä narratiivia.  Muille näkemyksille ei juurikaan anneta tilaa tai ne esitetään epäilyttävinä väitteinä kun samaan aikaan oman puolen jutut tulevat sellaisinaan läpi.  Avarakatseisimman linjan olen havainnut omassa kokemuspiirissäni Kansan uutisilla vaikka toki senkin jutuissa on sama yksisilmäinen tendenssi mutta keskustelupalstojen moderointi maltillisempaa.

Toimituksissa olisi syytä muistaa sodan ensimmäisen uhrin olevan aina totuuden.  Niinpä etenkin taistelevien osapuolten tarinointiin tulisi aina suhtautua äärimmäisen kriittisesti, etenkin jos he ovat jääneet kiinni selvästä valehtelusta ja viestiensä vääristelystä kuten tässäkin tapauksessa molemmat osapuolet ovat tehneet.   Samalla pitäisi taata myös n.s. suuremman yleisön sananvapautta tai jos sitä rajoitetaan niin se tulisi tehdä edes tasapuolisesti.

Erityisen vastenmielistä on siviilien ja etenkin lasten käyttö omien tarkoitusperien ajamiseksi.  Kuten nyt tässä kommentoimassani tapauksessa.  Tai pyssyjen ja polttopullojen jakamisessa siviileille.  Tai taisteleminen piiloutumalla ydinvoimalaitoksiin.  Sinällään siviilien ampuminenhan on Ukrainassa jatkunut jo kahdeksan vuotta ja tämä Venäjän hyökkäys "vain" uusi vaihe pitkässä jatkumossa.

Parempaa ja tasapuolisempaa tiedonvälitystä odotellessa!

---

Lisäys 4/3 -22 klo 12.45: Yritin kommentoita samaisen USU:n juttuun "Venäjän ulkoministeri veti tylysti maton neuvotteluiden alta – "Jatkamme loppuun asti vaikka syntyisi rauhansopimus"" laitettua kommenttia jossa kiellettiin Ukrainassa olevan natseja kertomalla Stepan Banderan palvonnasta, uusnatsipataljoonista, Odessan työtaentalon tuhopoltosta etc. mutta sekään ei kelvannut vaikka jokainen juttu on myös esiintynyt aina niin vastuullisessa länsilehdistössä.

Toinen lisäys 4/3 -22 klo 13.30: Juuri kun pääsin yllä kehumasta Kansan uutisia avarakatseisuudesta keskustelujensa suhteen niin poistivat VL:n pohjoismaisten veljes- ja sisarpuolueiden julkilausumasta kertoneesta jutusta kommenttini jossa kaipasin avarakatseisempaa ja historiatietoisempaa otetta ja tukea rauhanneuvotteluille.  Nyt klo 15.45  kommentti taas näkyi joten tämä lisäys on tarpeeton.  Olikohan häiriö "kansainvälisissä" linkkiyhteyksissä?

Kolmas lisäys 6/3 -22 klo 11.00: Myöskään YLE ei tunnu sietävän sodan vastustamista.  Yritin heidän juttuunsa "Puolustusministeri Antti Kaikkonen TV1:n Ykkösaamussa: Suomi ostaa ilmatorjunta-aseita Israelista, yhteistyötä Britannian kanssa tiivistetään" kommenttia "Si vis pacem, para pacem aut certe evita bellum." eikä sekään kelvannut.  Nyt olen todella hämmästynyt YLE:n sotalinjasta.

Neljäs lisäys 7/3 -22 klo 12.20: KSML ei näköjään suostu siihen, että heidän sivuillaan muistutetaan Donbass:n viimeisestä kahdeksasta vuodesta eikä Kiovan "banderistoista".  Yritin kommenttia juttuun "Saksan lähetystön upea viesti Venäjälle: "Ikävä kyllä, olemme asiantuntijoita natsismissa... ettekä te sodi natseja vastaan, vaan teurastatte lapsia ja naisia""

Viides lisäys 8/3 -22 klo 10.15: KSML hylkäsi jälleen kommenttini Tommi Ollikaisen kirjoitukseen "Into Ukrainasta tulevien auttamiseksi on upeaa – Onko se samalla osoittanut, että valkoihoinen pakolainen on täällä muita arvokkaampi?".  Tällä kertaa se sisälsi kysymyksen miten suhtautua ja suojella polttopullojen ja pyssyjen kanssa sotatoimien keskellä heiluvia siviilejä. 

Kuudes lisäys 8/3 -22 klo 14.15: KSML hylkäsi Länsyväylä-lehden pääkirjoituksen "Sota avasi silmät" erääseen kommenttiin yrittämäni: "Si vis pacem para pacem, aut certe evita bellum".  Suomennettuna se kelpasi.  Ilmeisesti STT:ssä ei ymmärretä latinaa?   

YLE varjelee yksisilmäisyyttään läntisenä propagandatuuttina - vastuullisesti

 Jälleen uusi osa sarjaani jossa YLE sensuroi sen viestin vastaisia kommentteja harvoin sallimissaan keskusteluissa:

YLE/Uutiset julkaisi nettisivuillaan jutun "Tällaista etupiirijakoa Venäjä yrittää ensi viikon neuvotteluissa – tutkija: Venäjä toistaa Suomen suhteen samoja virheitä kuin Neuvostoliitto".  Se oli äärimmäisen yksipuolista läntisen, USA:n johtaman blokin propagandaa. YLE salli poikkeuksellisesti keskustelun jutun yhteydessä ja minäkin provosoiduin kirjoittamaan mutta jälleen törmäsin YLEn herkkähipiäisyyteen.  Kirjoitin näin sanoen:

"Jälleen kerran "asiantuntijoiden" mielestä Venäjä uhkailee ja toimii agressiivisesti ja länsi vain varoo ja puolustaa. Kuitenkin nimenomaan länsi ja NATO ovat laajentuneet itäänpäin vastakkaisista lupauksista huolimatta.

Ainoa muutos näyttäisi olevan ettei Venäjä enää purematta niele kaikkea mitä sen eteen lykätään. Aikoinaan oli lännelle ja suomalaisille poliitikoille yllätys kun Venäjä ei nöyrästi väistynyt Saakašvilin johtaman Sakartvelon hyökätessä aseleposopimuksen mukaisten rauhanturvaajien kimppuun. Samaten jokainen uusi tilanne jossa Venäjä ei anna taas periksi on arvaamatonta käytöstä.

Tässäkin kannattaisi huomata, ainakin jos on Venäjän ehdotuksiin tutustunut ajatuksen kanssa, ettei Venäjä ole hakemassa etupiirejä vaan yrittämässä estää ettei USAn etupiiri tule entistä lähemmäksi.

"Meidän nilkkienkin" kannattaisi miettiä toisenkin kerran ennenkuin ryntäävät USAn ja NATOn perässä. Saattaa jäädä mökinpaikat Smolensissa lunastamatta."

Kyseisessä kommentissa en edes suoraan arvostele YLEn täydellistä yksipuolisuutta ja läntistä tarkoitushakuisuutta vaan vain lisään puuttuvia näkökulmia. Samalla yritän tuoda lähihistoriallista jatkumoa alati jatkuvan kylmän sodan koukeroihin (s.o: kylmä sota ei loppunut sukupolvi sitten vaan kääntyi asemasodasta yhden osapuolen etenemiseksi joka nyt näyttää "yskivän").

Muotoilunikaan eivät ole erityisen kärjekkäitä.  Ei edes "meidän nilkit" sillä se kohdistuu nimeltä erottelemattomiin poliitikkoihin joilta vaaditaan yleensäkin ja oikein oikeuden päätöksellä paksumpaa nahkaa.  Viimeksi KO edellyttää jopa paikallispoliitikon kestävän nimittelyn natsiksi kun vapautti, ihan asiallisin perustein, toimittaja Johanna Vehkoon Junes Lokan kunnianloukkausjutussa.  Lisäksi muotoilu on Väinö Linnan mestarillisesta sotaromaanista "Tuntematon sotilas" samoin kuin Smolenskin "mökinpaikat" jonka kaupungin läheltä otettuja satelliittikuvia on käytetty, YLEssäkin, todisteina Venäjää vastaan viimeisimmässä älämölössä.  Tosin Smolensk on Venäjän aluetta ja satojen kilometrien päässä Ukrainasta, lähempänä Valko-venäjän rajaa, mutta mikä tahansa näyttää kelpaavan kun tarkoitus on "oikea".

Toisaalla samassa ketjussa kommentoin toisen kirjoittajan kommenttia näin sanoen: 

"@Abc79 - "Natossa on koko eurooppa joka ei hyökkäile toiseen maahan kuten venäjä." --- Eurooppa ulottuu Atlantilta Uralille ja Pohjoiselta jäämereltä Väli- ja Mustalle merelle. Siinä joukossa on monenlaista hyökkäilijää ja hyökkäilemätöntä. Esimerkiksi NATO on hyökkäillyt moneenkin paikkaan, esim. Syyria, Libya, Afganistan, ent. Jugoslavia j.n.e., mutta eipä tule mieleen mihin Venäjä olisi vähään aikaan hyökännyt. (Huom: Krim ei kelpaa esimerkiksi sillä sinne VF ei hyökännyt vaan se itse erosi ja pyysi saada liittyä Venäjään, Syyriassa se ja CSTO Kasakstanissa on laillisten hallitusten kutsusta j.n.e.)"

Tässäkään en yritä osoitella YLEn toimituspolitiikkaa vaan oion kommentoijan, tuon mystisen nimimerkin virheellistä ja propagandistista väitettä.  Sekään ei kelvannut YLElle.  Onhan NATO ollut huomattavasti hyökkäävämpi osapuoli kuin mikään muu koko Telluksella, siis tietenkin sen johtavan valtion USAn rinnalla.

Tämänkertainen ei siis ole suoraan ja pelkästään YLEn herkkähipiäisyyttä oman takapuolensa varjelemiseksi kritiikiltä kuten niiiin monet aiemmat kerrat joista olen tällä palstalla avautunut.  Nyt YLE suoraan muotoilee kommenttipalstaa juttunsa muotoiseksi eli yksipuoliseksi n.s. "läntisen arvoyhteisön" hyökkäilyksi päin "inhaa itää".

Joitakin kriittishenkisiä kommentteja toki on päässyt läpi, jopa minunkin, ja p.o. ketjussa.  Yleissävyksi kuitenkin jää, että ne ovat kovin kevyttä verrattuan YLEn omaa sanomaa viestiviin ja suistuttaviin verrattuna.  Siis vain silmänlumeeksi ja hämäykseksi läpipäästettyjä tai ehkä jopa toimituksen itse kirjoittamia.  Tälläinen julkaisupolitiikka ei juurikaan tue YLEn itsensä mainostamaa vastuullisuutta journalismin teossa.

Vaikka kuinka pidän edelleenkin YLEä parhaana tiedonlevittäjä mitä meille MSM:na tarjoillaan niin se itse tekee arvostamisensa erittäin vaikeaksi ja lisää vettä n.s. "vaihtoehtomedian" ja oikeistopopulistien myllyihin.  Tuo "parhaus" on siis äärimmäisen suhteellista ja johtuu vain muiden kehnoudesta eikä niinkään YLEn hyvyydestä.  

Erityisen onnetonta on, että monella alalla ja sektorilla YLE on edelleenkin ihan huippulaadukas mutta kaksinaismoralistinen yksisilmäisyys ja tarkoitushakuisuus maailmanpoliitiikan arkipäivässä heittää pitkän varjon myös sen paremmin, avoimemmin ja monipuolisemmin käsitellyt aiheiston ylle.   Tällä menolla pitänee alkaa epäillä jopa RSOn ohjelmisto- ja esiintyjävalintoja sillä onko mahdollista pitää vuosikausien propagandistista julistustamista vain politiikan ajankohtaisissa ja taustoittavissa jutuissa eikä se pääsisi saastuttamaan koko taloa?

Parempaa journalismia odotellessa.

P.s: Tässäkään jutussa en maininnut julkisuuden liepeillä pyörivistä jutuista koskien YLEn joidenkin toimittajien ja johtajien yhteyksiä läntisiin tiedustelu- ja propagandalaitoksiin enkä Mediapoolia.

YLEtöntä YLEn antia

Taisin löytää taas YLE:n kansalaisille antaman sananvapauden rajan? YLE/uutiset-sivusto julkaisi Venäjän kirjeenvaihtajansa, Erkka Mikkosen blokikirjoituksen otsikolla "Puolustusministeri Šoigu takasi Venäjän vilpillisten vaalien tuloksen ja nyt hän jatkaa Venäjän varustautumista pian alkavaan suursotaan".  YLE salli poikkeuksellisesti keskustelun aiheesta.  Yritin kommentoida sitä ja eräitä sen yhteydessä julkaistuja lukijoiden kommentteja.  

Vastauskommenttini muille STT:n palkkasensorit nostivat ylitse kynnyksen mutta suoraan Mikkosen kirjoitukseen tarkoittamani ei yltänyt julkaistavaksi saakka.  Kritisoin siinä hieman tiukkaan sävyyn YLEn ja Mikkosen misorussistista linjaa ja osoitin muutamia kohtia Mikkosen kirjoituksessa jotka tuon linjan tuovat esiin.  Kommenttini sisältö: 

"Erkka Mikkonen tuntuu elävän jossakin kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa josta hänen kirjoituksiaan putkahtelee tänne meidän todellisuuteemme, ihan fysiikanlakien vastaisesti.

Hän käyttää faktaa kovin valikoivasti ja värittäen päästäkseen julistamaan misorussistista ohjelmaansa.

Hän esimerkiksi nostaa Sergei Shoigu:n jonkinlaisen arkkikonnan asemaan. Oikeasti Shoigu on kuitenkin ollut venäläisten keskuudessa äärimmäisen suosittu poliitikko siitä lähtien kun alkoi kerätä onnistumisia hätätilaministeriössä 1990-luvun alusta. Hänen suosionsa, joka lasketaan joskus jopa suuremmaksi kuin Vladimir Putinin, on syy hänen asettamiselleen vaaleissa ehdokkaaksi ja listan kärkeen. Samasta syystä myös toinen Sergei, eli ulkoministeri Lavrov oli listoilla.

On vain luonnollista puolustusministerin kannustaa puolustusalan ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan. Mitähän muuta Shoigun olisi Mikkosen mielestä pitänyt sanoa?

Venäjän johdon uhkakuvat ovat ihan realistisia. Onhan esimerkiksi USA:n poliittinen ja sotilaallinen johto rakentanut systemaattisesti Venäjän uhkaa, tällä kertaa ihan siitä asti kun Jeltsin-projekti meni n.s. "reisille". Ilmeisesti he kuitenkin ovat asialla ilman ikiaikaista halua peitellä sisäisiä ongelmia. Niitähän USAssa, tuossa maidon ja hunajan maassa ei tietenkään ole vaan kaikki on Putinin lietsomaa pahaa puhetta.

Mikkonen siis jatkaa pitkää linjaansa. Tälläkään kertaa ei mitään uutta vaikka kierrokset tuntuvat lisääntyvän.

P.s: Sen verran Mikkonen olisi voinut harrastaa journalistiikkaa, että olisi taustoittanut käyttämänsä asiantuntijan. Pavel Felgenhauer on biologi joka on heittäytynyt sota-asiain asiantuntijaksi. Nän on kunnostautunut m.m. syyttämällä Venäjää hätiköidystä hyökkäyksestä hyvinvarusteltua Sakartveloa vastaan ja ennusti sen jäävän sinne kuin Afganistaniin konsanaan. Kun sota oli ohi muutamassa päivässä ja Mikheil Saakašvilin johtama Sakartvelon armeija polvillaan, hän muutti lauluaan siten, että kyseessä olikin pitkään suunniteltu ja valmisteltu valloitusoperaatio. Valloitus ei kuitenkaan ole vieläkään tapahtunut vaan edeltävä status quo palautettu. Lisäksi hän on Jamestown Foundationin palkkalistoilla. Se taas on aikoinaan neuvostoloikkareiden käsittelyä varten perustettu n.s. "think-tank", "ajatteluallas" johon on tarkoitus pikemminkin ajattelu upottaa kuin sitä edistää. Nyttemmin se on keskittynyt Venäjän vastaiseen propagandaan.

Yritin lähettää kommenttini varmuuden vuoksi toiseen kertaan seuraavana päivänä josko syynä olisikin ollut tekninen häiriö mutta tällä kertaa se auttanut (joskus on).

Teen siis jälleen tutut johtopäätökset YLEn sananvapauslinjasta.  He ovat äärimmäisen herkkähipiäisiä oman itselleen valitsemansa, tai yhteiskuntamme taloudellisen ja poliittisen eliitin, Mediapoolin t.m.s. heille valitseman linjan suhteen.  Heidän asemaansaja toimiaan ei heidän itse hallinnoimissaan tuuteissa kansalaiset saa kriittisesti kyseenalaistaa vaikka YLEn pitäisi olla meidän kaikkien yhteisesti omistama  y l e i s radio, sillee vastuullisesti ja avoimesti.

Sinällään heidän viestinsä sisältöön kriittisesti suhtautuvia kommentteja jonkin verran julkaistaan mutta niissäkin on n.s. sordiino päällä.  Sen sijaan heidän linjaansa tukevaa "hapokastakin" jööttiä näytetään laskettavan läpi.  Jos sitä sensuroidaan mitähän on jäänyt haaviin?

Kaiken kaikkiaan me kansalaiset ansaitsisimme monipuolisemman annin tarjoava julkisen palvelun kanavaistoa.  YLEllä olisi muuten ammattitaitoisine henkilöstöineen ja osaavine organisaatioinen sekä varusteineen mahdollisuudet toimia ennennäkemättömän laadukkaasti. Se on kuitenkin parasta mitä meillä tähän asti on ollut.   Nyt se näyttäytyy entistä enemmän laskeutuvan yhden suunnan propagandatuutiksi, valitettavasti.  Ja jälkiä syntyy sensuurilla peiteltäväksi.

Parempaa journalismia odotellessa.

Venäjän vaalit ja vapaa lehdistö

 Nyt kun pöly alkaa laskeutua Venäjän federaation tämänvuotisten parlamentti- et al vaalien ylle lienee paikallaan minunkin niistä jotain yhteenvetoa kirjoittaa.  Vaaleissa äänestettiin uudet jäsenet Duumaan sekä moniin paikallisiin parlamentteihin ja lisäksi valittiin kuvernöörejä.  Ne menivät tavallaan ja tulokset olivat odotettuja. "Единая Россия" (transl. Jedinaja Rossija) voitti niinkuin saattoi odottaakin ja reilusti saavuttaen n.s. perustuslaillisen enemmistön oli riittävän määräenemmistön perustuslain muuttamiseen. Kommunistit eli "Коммунистическая партия Российской Федерации" (КПРФ) (transl. "Kommunistitšeskaja partija Rossijskoi Federatsii" eli "Venäjän federaation kommunistinen puolue" tuli toiseksi hieman yllättävänkin hyvällä tuloksella. Lännen tukema n.s "yhden prosentin oppositio" jäi pääsääntöisesti alle sen ainoankin.  Eli kaikenkaikkiaan viralliset tulokset TASS:n sivuilta jakavat 450 paikkaa seuraavasti:
- Yhtenäinen Venäjä 324 paikkaa,
- VF:n kommunistinen puolue 57, 
- Oikeudenmukainen Venäjä 27, 
- Liberaalidemokraatit 21,
- Uusi kansa 13 (oikeammin varmaan kuitenkin "Новые люди" kääntyisi "Uudet ihmiset")- Kotimaa 1,
- Kansalaisfoorumi 1,
- Kasvun puolue 1 ja
- riippumattomia 5.
Samalla äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista 3,8 prosenttiyksiköllä yltäen nyt 51,7 prosenttiin. Tuloksessa sinällään ei siis liene mitään erikoista ja siten sellaisenaan se ei olisi ylittänyt kommentointikynnystäni.

Sen sijaan läntisen, n.s. vapaan lehdistön uutisointi provosoi minut plokistamaan.  Siinäkään tosin ei ole mitään uutta, siis uutisoinnissa eikä sen provosoivassa vaikutuksessa.  Kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja klisheisyydessään sekä tekopyhässä kaksinaismoralismissaan se on kuitenkin jotain pöyristyttävää jaksaen hämmästyttää ja kummastuttaa minua yhä uudelleen.

Läntiset tiedonvälineet leimasivat vaalit jo ennakolta, ennenkuin vaalikampanjointi edes alkoi saati yhtään ääntä oli annettu, epärehellisiksi ja manipuloiduiksi.  Ehkä sen takia OSCE:n ODIHR ei lähettänyt vaalitarkkailijoita sillä jos ne eivät olisi toistaneet lehdistön narratiiveja, heidät olisi julistettu korruptoituneiksi.  Nyt he keksivät syyksi vetäytymiseensä Venäjän CoViD-rajoitukset, ne kuulemma estivät "asiallisen" tarkkailun. 

Vaalikampanjoinnin aikana loanheitto kiihtyi ja saavutti huippunsa ilman pienintäkään huolta uskottavuudesta.  Esiteltiin m.m. videota kuinka jollakin äänestyspaikalla verhon takaa tulee käsi ja sujauttaa muutaman äänestyslipun uurnaan valvontakameran edessä.  En huomannut yhdenkään "tutkivan journalistin" epäilevän josko kukaan olisi niin hölmö, että yrittäisi vaikuttaa noin äänestyksen tulokseen: muka muutama ääni valvontakameran alla ja sillä Putinin puolue tulee voittamaan. Jos vaalitulosta manipuloitiin, se on tehty ihan toisin. Videovalvonta Venäjän vaaleissahan on ollut normaali käytäntö jo vuosikausia.  En olisi hämmästynyt jos muutaman vuoden kuluttua tapaus paljastuisi jonkun "aktivistin" provokaatioksi. 

Vaaleista on myös kerrottu muka riippumattoman venäläisen Golos-järjestön raporttien pohjalta.  Järjestö on luokiteltu Venäjällä n.s. ulkomaalaiseksi agentiksi, siis järjestöksi joka toimii ulkomaalaisen rahoituksen turvin.  Sellainenhan ei voi olla riippumaton, ei siis Golos:kaan. Se lienee itsekin tunnustanut saaneensa rahaa ja muuta tukea ulkomailta eikä voisi oman ilmoituksensa mukaan toimia ilman sitä. Se siis on riippuvainen eikä riippumaton. Per viam: "Ulkomaisten agenttien" konsepti on kopioitu miltei sanasta sanaan Venäjälle vapauden kehdosta ja demokratian airueesta, USA:sta (FARA eli "The Foreign Agents Registration Act", alkup. vuodelta 1938).

Myös Google ja Apple sekä muut n.s. "Big Tech" -yhtiöt ovat sekaantuneet vaaleihin.  Se ei sen sijaan ole ylittänyt uutiskynnystä läntisissä tiedonlevitteissä.  Niiden toiminnan kaltainen puuhastelu likipitäen kaikkien muiden kuin niiden tekemänä olisi kaikkialla muualla tuomittu puuttumiseksi vaaleihin. Nyt se niiden tekemänä Venäjällä on, tietenkin, demokratian edistämistä kun asialla ovat n.s. "läntisen arvoyhteisön" lemmikit.

Oma lukunsa on tietenkin YLE:n uutisten misorussismi ja heidän Erkka Mikkosensa "kirjeenvaihtajana".  Hänen juttunsa ovat ihan omaa, erityistä luokkaansa. Yksi esimerkki hänen "vaihtamistaan kirjeistä": "Venäjällä äänestäjää on vastassa turvallisuusjoukot, ja niiden valta vahvistuu myös äänestämisen jälkeen".  Tämä muistuttaa Joseph Goebbels:n (1897-1945) tekniikkaa jossa otetaan siemen totuutta mutta keitetään se monessa liemessä ja kiedotaan valheisiin jotta saadaan haluttu propagandapläjäys.

Kuitenkin pääsääntöisesti Venäjän vaaleissa tärkein epäoikeudenmukaisuus ja tasapuolisuutta rikkova käytäntö on, että joillakin tahoilla on enemmän ja näkyvämpiä resursseja käytettävissään ja siten rajoitetaan vaalien oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Siinä suhteessa meno ei juurikaan poikkea muista kapitalistisista maista.  Esimerkiksi tässä suhteessa Suomessakin on ODIHR:n raportoimia korjauksia tekemättä.  Vapauden airueen USA:n vaaleissa käytettävissä olevan rahan määrää käytetään jopa kannatuksen mittarina: mitä enemmän rahaa sitä suositumpi.  Kuitenkin tekopyhästi ja kaksinaismoralistisesti tiedonvälittimet puuttuvat vain jos siten päästään syyttämään itselle epämiellyttäviä tahoja mutta jos lempparit menestyvät niin "demokratia kukoistaa". "O'tempora, o'mores" sanoisivat muinaiset latinalaiset Marcus Tullius Cicero:n (106-43 e.a.a.) perässä jos tämän menon näkisivät.

Tätä ei pidä lukea niin, ettenkö pitäisi erilaisia vaalivilppejä mahdollisina ja joissakin tapauksissa myös ihan todennäköisinä mutta nyt vaaleista uutisoiminen täällä n.s. läntisessä arvoyhteisössä (m.m. Martti Ahtisaaren lanseeraama termi) on saanut sellaiset kaksinaismoralismin suhteettomat ja sisäisesti ristiriitaiset mittasuhteet että provosoidun niistä avautumaan.

Monessa suhteessa vaalit ja niiden uutisointi siis menivät kuten saattoi olettaakin: "Nichts neues aus Westen" kuten aikoinaan Saksassa sanottiin kun ruumistuotanto rintamalla meni "business as usual".  Niin tässäkin tapauksessa "sama kaiku on askelten" läntisessä tiedonlevityksessä huolimatta kaikista vastuullisuuskampanjoista ja muiden syyttämisestä disinformaation levittäjiksi.  

Parempaa zurnalismia odotellessa.

Tosiviestimen valeuutinen?

YLE/Uutiset uutisoi Pohjois-Korean biologisia aseita koskevia juttuja maailmalta.  Jutussa on virheellinen lainaus joka vääntää tarinaan kummallisen juonteen.  Onko YLEn journalistinen ote lipsunut tarkoituksella vai onko toimittaja ollut "vain" välinpitämätön?

YLE/Uutiset on 20/12 -17 julkaissut nettijutun Pohjois-Korean (oik. 조선민주주의인민공화국, transl. Chosŏn minjujuŭi inmin konghwaguk, suom. Korean demokraattinen kansantasavalta) kemiallisista ja biologisista aseista.  Lehti käytti lähteenään israelilaista Haaretz-sanomalehteä.  Juttu on nimikoitu Risto Mattila -nimiselle toimittajalle.

Yle otsikoi juttunsa "Lehdet: Pohjois-Korea havittelee seuraavaksi pernaruttoa levittäviä ohjuksia".  Sillä YLE ikäänkuin vetäytyy vastuusta jutussaan ja "vain" kertoo viattomasti mitä muut ovat kertoneet.   Sinällään niinhän juttu meneekin.  Ylen toimitus on vain keittänyt Haaretzin ja japanilaisen Asahi Sinbun -lehden jutuista uutta huttua.  Ne taas ovat käyttäneet lähteinään USA:sta ja Korean tasavallasta (Etelä-Korea) peräisin olevia, nimettömiksi jääviä lähteitä.  YLE kuten nekin esittävät tarinansa ilman julkilausuttua lähdekritiikkiä.

Tämä meno sinällään ei ole mitään uutta eikä provosoisi minua kirjoittamaan tämänvertaistakaan plokikirjoitusta. Sen sijaan YLEn uutisessa esitetään kummallinen väite: "Haaretz kertoo, että Pohjois-Korea on hiljattain ilmoittanut, että maalla on 2 500 – 5 000 tonnin kemiallisten aseiden varastot. Ja se kykenee tuottamaan myös biologisia aseita, kuten pernaruttoa tai isorokkoa.". 

 Kummallista minusta on, että P.Korea olisi jotakin tuollaista "tunnustanut" ja tapa kytkeä se muuhun ilmaisuun.  Meninpä siis kaivamaan Haarezin jutun johon YLE ei tarjonnut suoraa linkkiä kuten muutamaan muuhun viittaamaansa lähteeseen. Löytyihän se kuitenkin helposti googlettamalla YLEn kuvassa olleen otsikon perusteella.

Haaretzin jutussa ei kuitenkaan kerrota P.Korean tunnustaneen yhtään mitään vaan, että kemiallisten aseiden varastojen koosta on kertonut E.Korea. Suoraan Haaretzin omilla sanoilla: "North Korea has a store of between 2,500 and 5,000 tons of chemical weapons, South Korea has previously said, adding that it was capable of producing biological agents like anthrax and smallpox.".  (Lienee sivuseikan kimpussa jos kysyy, että kuka tai mikä E.Koreassa on kertonut vaiko ihan koko valtio yhteen ääneen)

Mikä on siis YLEn tarkoitus tässä? Onko se a) yritys saattaa P.Korea entistä omituisempaan valoon vai b) välinpitämättömyys koska kaikki kummallisuus ja pahuus P.Koreasta kerrottuna menee läpi? Etenkin kun jos joku uskaltautuu huomauttamaan juttujen ristiriitaisuuksista, hänet voi peikotella hiljaiseksi tai jos se ei toimi, haukkua menneisyydessä eläväksi stallarimaolaiseksi Kim:ien dynastian hännystelijäksi ja hirveyksien puolustajaksi.

Erityisen kummalliseksi YLEn jutun toimitustapa muuttui kun laitoin siitä palautetta  toimitukselle heidän jokaisen jutun yhteydessä olevan palautetoiminnon kautta. Juttua oli toki korjattu jo aiemmin mutta nyt ei tapahtunut mitään.  Ainakaan perjantain puoleen päivään mennessä juttua ei oltu korjattu. Onko YLElle siis juttujen virheet yhdentekeviä vai onko nimen omaan tarkoituskin harhauttaa tuolla tavalla. Eiväthän ihmiset juurikaan harjoita lähdekritiikkiä ja tarkista n.s. läntisiä laatutiedonlevitteiden faktoja.

Missä siis menee n.s. valemedian ja tosimedian välinen raja? Kummalla puolella rajaa YLE on? Ja onko se sillä puolella jolla se ja sen omistajat haluaisivat sen olevan? Miten n.s. julkinen palvelu liittyy objektiivisuuteen ja faktojen tarkistamiseen?

Samaan aikaan kun toivon YLEn harjoittavan itsetutkiskelua, toivoisin ihmisten harjoittelevan ja harjoittavan medialukutaitojaan.  Kannattaa käydä kurkkimassa mitä ne lähteet olivatkaan ja miten niitä on käytetty aiemmin luotettavanakin pidettyjen tiedonlevitteiden jutuissa.

---

Tuoteseloste: Tämä juttu koskee YLEn uutisointia eikä Korean demokraattisen kansantasavallan aseistusta.

---
Julkaisen tämän myös US:n Puheenvuoro-palstalla Myyryläinen-plokissani.

Journalismin lopun ajat (-ko?)

Bonnier on jakanut journalistipalkintonsa.  Jessikka Aron saama Vuoden juttu -palkinto saa huolestumaan tiedonvälityksen tasosta.   Meillä pitäisi kuitenkin olla oikeus laadukkaaseen tiedonvälitykseen.

Ruotsalaisen Bonnierin perheyhtiön perustaman "Suuri journalistipalkinnon" tittelit on taas Suomen osalta jaettu.  Muuten pippalot eivät juurikaan saisi kuin kulmakarvoja hieman värähtämään mutta tällä kertaa YLEn toimittavan peikonmetsästäjän palkitseminen provosoi plokittamaan.  Aron palkinnon perustelut kun ovat niin huolestuttavat suhteessa hänen juttusarjansa sisältöön.

Aron palinnon perusteluissa tökkii lähinnä kaksi asiaa.  Ensinnäkin niissä väitetään Aron jutun käsitelleen monipuolisesti Venäjän yrityksistä vaikuttaa meikäläiseen yleiseen mielipiteeseen.  Väärin.  Hänen juttusarjansa oli erityisen ja silmiinpistävän yksipuolinen.  Sen mukaan kaikki läntisen valtavirtatiedonvälityksen sanomasta poikkeava olisi venäläistä trollaamista ja.  Samaten erimielisyys Aron ja hänen hengenheimolaistensa ja taustajoukkojensa kanssa erimieltä oleminen on myös tuomittu juttusarjassa trollaamiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi painostamisekseen, riippumatta ilmaisun asiallisuudesta.  Pelkkä mahdollisten läntisten tiedustelupalvelukytkösten aavistelu on kuulemma uhkailemista ja pahoittanut hänen mielensä.

Aro ei myöskään mitenkään suhteuttanut tutkimaansa ilmiötä muuhun menoon eli muiden tahojen harjoittamaan vaikuttamiseen.  Jos joku olisi vain ja ainoastaan hänen juttunsa varassa, syntyisi käsitys, että kukaan muu kuin pahat venäläiset eivät yritä vaikutta meihin.  Tuollainen yksisilmäinen ja tarkoitushakuiselta näyttävä lähestymistapa ei ole journalistiikkaa vaan propagandaa.  Missään nimessä se ei ole monipuolista kohteen tarkastelua.

Toiseksi perusteluissa kehutaan kuinka ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet Arosta tämän juttusarjan takia.  Onko siis palkittavan journalistiikan tarkoitus toimittajan henkilökohtainen ylistäminen ja glorifioiminen? Narsismin ylistys? Eikö journalismin pitäisikään määritelmänsä mukaisesti (wikipedia) olla toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. 

Oma lukunsa Aron toimissa on hänen yrityksensä alkaa luoda laitonta henkilörekisteriä trolleina pitämistään henkilöistä.  Hän yritti saada lukijansa, kuulijansa ja katsojansa keräämään hänelle tuota rekisteriä.  Julkisuus onneksi pysäytti  hänen ja YLEn yrityksen alkuunsa vaikka sitäkin yritettiin saada leimatuksi trollien harjoittamaksi vaiennuskampanjaksi.

Jos tälläiset palkitaan huippujournalismina niin miten n.s. laatutiedonlevitteet katsovat voivansa kohdata n.s. vaihtoehtokanavat? Nuoe MV-lehdet, Über-uutiset ja mitä niitä onkaan?  He eivät ilmeisesti näe muuta keinoa kuin lähteä haukkumisen ja parjaamisen tielle kuten taannoisessa julistuksessa joukko päätoimittajia teki.  Journalismin sisällön laadulla kun he eivät pärjää.  Olemmeko siis menettäneet laatulehdistön ? Ja kuinka lopullisesti?

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)).  Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat.  BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa.  Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle.  Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä. 

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava.  Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta.  Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa.  EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.   

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan.  Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle.  Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa.  Kuinka tuollainen kohottaa moraalia.  Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä.  Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi.  Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta.  Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn.  Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään.  Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja.  Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi.  Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.

YLE(lä)inen tekstimainos

YLEn eilisessä, 11/12 -10, pääuutislähetyksessä oli juttua kinkkukaupasta.  Se toki on ihan ajankohtainen jutunaihe näin Joulun alla vaikka ei tarjonnutkaan mitään ihmeellistä uutta, so. uutista.  Joulunahan ihan perinteisesti syödään kinkkua ja ne pitää jostakin saada.  Onko siis perinteen noudattaminen vuodesta toiseen uutinen, siis sillä jokin uutisarvo?  No, tämä filosofinen pohdinta ei ole kuitenkaan tämän jutun pääasia vaan törkeä tekstimainonta tuossa uutisjutussa.

Uutisjutussa toimittaja Hannu Puikkonen teki juttua Seinäjoella, sekä paikallisessa SOK-laisessa kaupassa että Atria Oyj:n Suomen maayhtiön, Atria Suomi Oy:n tuotantolaitoksilla.  Jutussa korostui kovasti Atrian tuotanto.  Erityisesti se sisälsi mielikuvamainontaa.  Jutussa puhuttiin juhlakinkuista ja juhlallisista kinkuista ja samaan aikaan kuvassa kaupan pakastealtaassa pyöriteltiin Atrian "Juhlakinkku" tuotteita.  Lisäksi oli mukana "asiakkaan" haastattelu jossa hänenkin suuhunsa oli laitettu sanat juhlakinkku ja juhlallinen kinkku. 

Jos tuo ei täytä tekstimainonnan tunnusmerkkejä niin mikä sitten?  Aikaisemmin on sentään yritetty näyttää kuvaa muistakin tuotantolaitoksista ja niiden tuotteista, eikä vain yhden ainoan.  Zurnalismi on kuin jostakin paikallisjakelulehdestä.

Atria konserni on Suomen mittakaavassa suuri elintarvikejätti; pääkonttori Pohjanmaalla mutta toimintaa ulkomaita myöten.  Siis menestystarina Itämeren ympäristössä.  Toisaalta sijoitukset Atriaan eivät ole viime aikoina tuottaneet.  Kurssi lienee pitkän ajan kuluessa pohjalla tai vielä matkalla sinne : viime perjantain päätöskurssi 9,06 on  12. viime kuukauden alin.  Taannoin tuli lunta nurmoolaisporstuaan kun venäläiset tarkastajat asettivat tuontikieltoja.  Jo tuolloin YLE muiden tiedotusvälineiden kanssa yritti tehdä kielloista Venäjän sisäpolitiikkaa.  Nyt ilmeisesti suomalaisen elintarviketeollisuuden valkopesussa on n.s. käännetty vaihde kakkoselle.  

Onko tämä tälläinen julkisen palvelun tiedonvälitystä ja objektiivista journalismia?  Joskus aikoinaan YLE katsoi itsellään olevan jopa kansanvalistustehtävän.  MIhin lie sekin unohtunut?  Toivottavasti tämä jää poikkeustapaukseksi.  Ei nyt mennen historian valossa ainutkertainen mutta toivottavasti ammatillinen kunnianhimo palaa entiselle tasolleen ja tälläiset "lipsahdukset" loppuvat.

P.s. itse taidan päätyä tanskalaisen rulikaanipossun per***kseen joulupöydässämme.