Päivi Räsänen tukee eroakirkosta.fi:tä

Päivi Räsänen on jo vuosia kannustanut ihmisiä eroakirkosta.fi -palvelun käyttäjiksi.  Sen tilastoista näkee nuo räsäs-piikit kun hän on avautunut milloin mistäkin.  Nyt hän jälleen on kantanut n.s. kortensa VATA:n kekoon. Pitkään onkin ollut hiljaisenpaa kun nykyinen hihhuleiden puhis on niin saamaton. Onhan trendi ollut eroamisissa kasvava mutta iloiset hypähdykset ovat toki aina tervetulleita.

Räsänen kirjoittaa plokissaan kuinka viranomaisten ja julkisten laitosten ei pitäisi mennä mukaan Priden kaltaisiin juttuihin.  Hänen argumentaationsa ontuu kuitenkin pahemman kerran sillä viranomaiset ja julkiset laitokset ovat olleet jo ties kuinka kauan mukana erilaisissa kissanristiäisissä.  Myös Räsäsen kammoamissa "syviä ristiriitojakin" aiheuttavissa tilaisuuksissa.  Räsänen ei vain taida huomata sellaisia silloin kun hän on tilaisuuden järjestäjien kanssa samalla puolella "syvää ristiriitaa".  Esimerkiksi julkiset viranomaiset ovat useinkin olleet mukana ev.lut.kirkon tilaisuuksissa aina korkeinta valtiojohtoa myöten vaikka niihinkin liittyy "syviä ristiriitoja".

Viranomaiset ja julkiset laitokset sopivat kuitenkin mitä parhaiten Pride:n kaltaisiin tilaisuuksiin joissa on tarkoitus propagoida suvaitsevaisuutta ja kuten tällä kertaa työmarkkinaosapuolet ovat kannustamassa syrjimättämään ja kiusaamattomaan työelämään.  MItähän ristiriitaista Räsäsen mielestä siinä on?  

Poliisinkin on hyvä osoittaa asenteidensa muuttuneen sitten niiden aikojen kun homoseksuaaleja pidettiin vielä rikollisina.

Kaiken kaikkiaan toivottavasti saamme tästä taas uuden räsäs-piikin eroakirkosta.fi:n tilastoihin. 

---

Julkaisen tämän myös toisaalla Uuden Suomen Puheenvuoron  Myyryläinen-plokissani.

Räsäsen salkku ja tolkku

Ministeri Räsänen on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä.  Siinä hän on antanut kristityille luvan oman omantuntonsa mukaan olla noudattamatta lakeja.  Sen jälkeen Räsänen ja muut uskonnolliset tahot ovat selitelleet asiaa parhain päin.  Räsänen on jälleen osoittanut sopimattomuutensa ministerin tehtävään.
 
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen/KD, joka hoitaa myös hallituksessa kirkollisasioita, on avautunut Kansanlähetyspäivillä suhteestaan demokraattisesti säädettyihin lakeihin.  

Räsäsen mukaan uskonnon dogmit menevät lakien yli jos uskovaisesta niin tuntuu.  Väite on kovin uskalias ja käsittämätön nimen omaan sisäasiainministerin suusta.  Hänen tehtävänsä on ministerinä olla vastuussa yhteiskuntamme lainvalvonnasta.  Nyt hän on antamassa yhden uskonnon eli omansa palvojille oikeuden vähät välittää yhteiskunnan laeista. 

Räsänen itse selittelee sanomaansa jälkikäteen parhain päin kirjoittamalla uskonnollisen lukutaidon puutteesta.  Tuon kirjoituksensa sisällössä hän on oikeassa vaikka otsikko onkin harhaanjohtava.  Hän tuli, ilmeisesti tahtomattaan, paljastaneeksi Ev.lut.kirkon johdon kaksinaamaisuuden ja -moralistisuuden kun he haluavat hyvitellä maallistuneita ihmisiä sivistyneeltä kuulostavilla juhlapuheilla. Kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen esimerkiksi on yrittänyt tehdä pesäeroa syvemmällä kirkon dogmeissa uivaan Räsäseen.  Arkkipiispa kuitenkin unohtaa, että Räsänen on kirkollisasioista vastaava ministeri eikä siten kuka tahansa seurakuntalainen.  Silloin aina kun Räsänen aukaisee suunsa nykyisessä virassaan, hän puhuu myös uskonnon edustajana ihan siinä missä Mäkinenkin.

Räsänen on löytänyt m.m. kirkolliskäsikirjasta ja Raamatusta kohtia joilla puolustaa kantaansa.  Se osoittaa kuinka kristityille uskovaisille on anettu erivapauksia yli meidän tavallisten taatiaisten.  Olisiko siis jo aika siivota sellaiset eriarvoistavat luvat.  Meillä ei esimerkiksi saa olla yhdistyslain mukaan yhdistyksiä jotka jo säännöissään antavat jäsenilleen luvan rikkoa lakeja.    Miksi meillä saa olla tuollainen toinen valtio valtiossa joka itse asettuu yhteiskunnan yläpuolelle?

Räsänen väittää myös hänen sanansa irroitetuksi asiayhteydestään.  Hän myös korosti omassa plokissaan kuinka on noudatettava lakia.  kaikki nuo selittelyt ovat kuitenkin ristiriitaisia.  Hän kuitenkin vakuuttaessaan lain noudattamista, vetoaa välittömästi sen kiertämiseen.  Hän myös käyttää esimerkkinä uskonnollista legendaa joka kertoo tarinaa tuhansien vuosien takaisista tarinoista.  Se on kuitenkin kelvoton todiste nykypäivänä sillä kukaan ei ole missään pystynyt todentamaan sen tapahtumia todella tapahtuneeksi.

Jo aikaisemmin Räsänen on osoittanut m.m. abortti- ja homoseksualismikannoillaan itsensä sopimattomaksi hoitamaan ministerin tehtävää nykyaikaisessa yhteiskunnassa.    Olisiko jo siis aika pääministeri Kataisenkin/Kok tehdä johtopäätöksiä kabinettinsa jäsenten toilailuista?

Parempi ennen kuin liian myöhään

Äärioikeistolaiset terrorisoivat heitä koskettelevan kirjan esittelytilaisuutta Jyväskylässä.  Tapauksen jälkeen valtajulkisuudessa sotketaan uhrit ja syylliset sekä vähätellään äärioikeistosta aiheutuvaa uhkaa. Toivottavasti äärioikeiston uhkaan herätään ajoissa.

Äärioikeistolaiset ovat puukottaneet Jyväskylän kirjastossa kirjaesittelytilaisuuden järjsstysmiehiä.  Kirjastossa esiteltiin Äärioikeisto Suomessa -kirjaa kun äärioikeistolaisen Suomen vastarintaliike (alias "patriootit" alias Kansallinen vastarinta) nimisen ryhmän aktivistit hyökkäsivät puukkojen kanssa.  Kirjan kirjoittajia ovat Li Andersson/Vas, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso/Vas.  Kirjoittajista Dan Koivulaakso on jo aiemminkin joitunut hyökkäyksen kohteeksi. Paikalla Jyväskylässä oli Andersson ja Brunila.

Tapauksen jälkipuintiin liittyy joitakin kummallisia, asenteellisia vääristymiä.  Toisaalta uhreista yritetään tehdä syyllisiä ja toisaalta tekoa yritetään vähätellä sillä, että vastakkain ovat mukamas ääriainekset.  Oma lukunsa ovat joidenkin käsitykset siitä, että äärivasemmistolaisuuden ja äärioikeistolaisuuden välille voisi piirtää yhtäläisyysmerkkejä.

Uhrien syyllistämiseen ovat syyllistyneet lähinnä perussuomalaiset jotka ilmeisesti tuntevat jonkinlaista lukkarinrakkautta noita joukkioita kohtaan.  PerSujen Juho Eerola oli näillä linjoilla kun hän jopa neuvoi äärioikeistolaisia esiintymään salonkikelpoisemmin jotta eivät jäisi kiinni.

Poliisin suhtautuminen on myös mielenkiintoisen paljastava.  Poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti MTV3:n haastattelussa ääriryhmiä yleensä uhkana.  Hän siis samaistaa kaikki radikaalit erimieltä olevat samaan nippuun eli uhrit ja syylliset.  Poliisijohtaja jättää mainitsematta, että yleensä vasemmistolaisiksi laskettujen kanssa syntyneet kärhämät ovat pääosin syntyneet poliisien ylilyönneistä.  Toisaalta Sisäministeriön raportin mukaan Suomessa vasemmistolaiset ovat kuulemma tuhopolttaneet poliisiasemia. Missähän noita poliisiasedmien savuavia raunioita olisi nähtävillä? 

Turvallisuuden ylläpitäminen Suomessa kuuluu Sisäasiain ministeriön ja sen johtajan sisäministeri Päivi Räsäsen toimialaan.  Ministeri tuntuu olevan kiinnostuneempi estämään ihmisten omaa valtaa itseensä niin eutanasian kuin abortinkin suhteen sekä valvomaan venäläisten kuljeskelua Suomessa kuin ylläpitämään turvallisuutta.

Erityisen omituinen ja jopa huvittava on ulkomaankauppaministeri Alexander Stunbbin käsitykset.  Hän kun ei ole ymmärtävinään äärioikeiston ja -vasemmiston eroa, ainakaan Twitter-viestittelyjensä mukaan.  Olisi ehkä Stubbin oman imagon kannalta parempi, että hän ei paljastaisi suorastaan ääliömäistä tietömättömyyttään. Tosin Stubb ei ole ainoa jolta menee perusasiat sekaisin.  Joku bulevardilehden senttari pakinassaan sotki jopa Venäjän avoimen fascistiset kansalisbolshevikit  ja Saksan natsit eli kansallissosialistitkin vasemmistoon.

Yleiseksi loppupäätelmäksi ei voi tulla kuin, että valtaa pitävää eliittiä ja valtajulkisuutta eli porvarillinen hegemonian ylläpitäjiä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä erilaiset uusnatsiryhmät tekevät ja miten käy heidän uhreillen.  Linjana on poliittisen väkivallan vähättely kun sitä Suomessa on historian saatossa pääasiassa harjoittanut oikeisto.  Ehkä heille käy kuten Saksan liberaaleille 30-luvulla: kun natsit veivät kommunistit, kukaan ei auttanut, kun natsit veivät sosiaalidemokraatit kukaan ei auttanut, nyt kun he vievät meitä ei ole ketään joka voisi auttaa.  kannattaisiko meidän avata silmämme ennen kuin on liian myöhäistä?

Räsäsen ja abortti

Päivi Räsänen on puuttunut aborttioikeuteen ev.lut. kirkolliskokouksessa.  Räsäsen käsitykset ovat käsittämättömiä sekä sisällölltään että muodoltaan.  Onko Räsänen sopiva ja pätevä tehtäväänsä sisäministerinä ja lääkärinä?

Sisäasiaiministeri ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on käynyt tervehtimässä valtiovallan puolesta ev.lut. kirkolliskokousta.  Uutisten mukaan hän on siellä avautunut henkilökohtaisista, uskonnollisista aborttinäkemyksistään.  

Räsänen kertoi jonkun kätilön kirjoittaneen hänelle kirjeen jossa kertoo kokemuksistaan 23 viikkoisen sikiön abortista.  Olettaen, että kätilö on olemassa, kirje on aito ja siinä kerrottu todella tapahtunut niin minua ihmetyttää muutama seikka.  Miksi kätilö lähestyi sisäministeriä jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon asioiden kanssa.  Oikeampi taho olisi ollut Sosiaali- ja terveysministeriö tai aluehallintovirastot tai Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (VALVIRA) mutta ei Sisäasiainministeriö.  Kyseessä lienee pikemminkin uskon- ja/tai puoluesisarten välisestä halusta tehdä abortilla puolue- ja uskontopolitiikkaa kuin aidosta huolesta äideistä, lapsista ja perheistä.

Toisaalta osoittaa kummallaista ymmärtämättömyyttä Räsäseltä, että hän yleistää yhden poikkeustapauksen yleiseksi keskustelunaiheeksi.  Säädösten mukaanhan abortti 12. raskausviikon jälkeen on poikkeuksellinen toimenpide joka edellyttää erityisiä syitä ja lupaa VALVIRAlta.  Jos tässä kyseisessä tapauksessa on tapahtunut joku laiminlyönti ja abortti ei olisikaan ollut aiheellinen, se olisi pitänyt käsitellä asianomaisessa järjestyksessä voimassa olevaien ohjeiden määräysten rikkomisena eikä se ole mikään yleinen peruste lähteä pohtimaan aborttioikeutta yleensä.

Lisäksi on kummallista, että sisäministeri esittäessään valtiovallan tervehdystä lähtee avautumaan henkilökohtaisista näkemyksistään ja perustaa ne yksittäistapaukseen joka on peräisin todennäköisesti hänen uskonsisareltaan.

Kaiken kaikkiaan epäilen Päivi Räsäsen soveltuvuutta tehtäväänsä ja ammattiinsa.  Jo hänen aiemmat kohelluksensa, m.m. ulkomaalaisasioissa, ovat osoittaneet, että hänen käsityksensä eivät ole ajan tasalla perustuessaan muinaisten seemiläisten paimentolaisheimojen folkloristiikan pohjalle rakennettuun uskomusjärjestelmään.  Noin ei voi hoitaa sisäministerin tehtäviä.  Samaten hänen käsityksenä homoseksuaalisuudesta sairautena ja nyt abortista tekevät hänet sopimattomaksi lääkäriksi.  Molempia tehtäviä voi hoitaa menestyksellä vain sekulaarilla tavalla.

Tosikko ja humoristi samalla asialla

Ulkomaalisten valvontaa vaativien rasistiseen käytökseen suhtaudutaan kovin eri tavoin riippuen vaatimuksen esittäjästä.

Viime aikoina on esissä ollut useita erilaisia ulkomaalaisten vahtimiseen liittyviä uutisia joihin on suhtauduttu eri tiedotusvälineissä kovinkin eri tavalla. 

Sisäministeri Päivi Räsänen vaatii venäläisten viisumivapauden ehtona EU:n ulkopuolelta tuleville reaaliaikaisesta valvontaa.  Useampikin lehti on uutisoinut asiaa, esimerkiksi YLE netissä.  Mutta tiedotusvälineet eivät ole tuosta "isoveli valvoo" jutusta juurikaan kaivaneet rasistisia asenteita vaikka niitä löytyisi yllin kyllin.

Kun perussuomalaisen kansanedustajan, James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen blokissaan ehdotti hihanauhaa ulkomaalaisille niin se onkin sitten huumoria.  Turun Sanomat ilmeisesti tunnisti jotakin palaneen käryä kun uutisoi blokikirjoituksen.  Aiemmin tuo aviisi kunnostautui maineellaan maan ainoana kuolinilmoituksia julkaisevana urheilulehtenä mutta nyt se alkaa päästä asiaan jo asiajuttujenkin kimppuun.

Mikä tekee Erosesta humoristin mutta Räsänen säilyy edelleen vakavasti otettavana sisäministerinä?  Hehän puhuvat ihan samasta kuvottavasta asiasta mutta Eronen värikkäämmin sanakääntein.

Toki PerSuleilla jollaista Eronen avustaa, on ollut yleisenä tapana selittää paljastavat lipsautukset huumoriksi.  Harvat vain nauravat.  Heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtajalla Pirkko Ruohonen-Lehnerillä se on jo vakiofraasi kun hän pääsee julkisuuteen.  Se on jo niin yleistä, että koko PerSulijoukkio on yksi iso vitsi. Toki Hirvisaari erotettiin määräajaksi mutta hänellä oli aikaisempiakin rasitteita ja on ilmeisesti jääräpäinen ettei Timo Soinille jäänyt muuta mahdollisuutta.

Sen sijaan kristillisdemokraattia ja fundamentalistiuskovaista Päivi Räsästä ei kukaan kai pidäkään suurena humoristina.    Hän on tiukkapipo jolle kaikki omista uskomuksista poikkeava näyttää olevan kammotus.  Hänen puheisiinsa ei ole kukaan puuttunut ihmisoikeusnäkökulmasta.  Tämä ei ole hänellä edes ensimmäinen kerta.   Ihmettelen miten kauan hän saa jatkaa vastuullisessa tehtävässään ministerinä.  Itse olisin valmis viemään häneltä lääkärinoikeudetkin koska hän ei tunnusta lääketieteellisiä tosiasioita.

Oikeasti molemmat ovat kammottavia, toinen leikkii natsileikkejä ja kiinnijäätyään esittää humoristia mutta toinen, se vakavissaan oleva, ei jää edes kiinni.

Ev.lut. sekoilu ja hajaannus

Viime viikon tiistaina YLEn TV2 piti homoiltaa.  Siellä kuulemma eräät fundamentalistikristityt päästivät vanhakantaiset ennakkoluulonsa valloilleen.  En tuolloin seurannut ohjelmaa mutta olen seuraillut sen jälkeistä keskustelua.  Suomen ev.lut.kirkko ja sen kellokkaat näyttäisivät taas asemoivan itsensä yhteiskunnallisen keskustelun ja kehityksen jälkijunaan tai peräti jättäytyvän laiturille halullaan ahdasmielisesti mestaroida ja hallita ihmisiä heidän seksuaalisuutensa kautta.  Ja se on aiheuttanut pienimuotoisen eroamisaallon jäsenistössä ja suurimuotoisen mylläkän uskontosidonnaisissa piireissä.  Vajaa 20 000 on eronnut vajaan viikon sisällä eroa kirkosta -sivuston kautta eli n. ½ prosenttia kirkon jäsenistöstä.

Ev.lut.kirkko pitäytyy ja kirkkolakikin määrää sen pitäytymään Raamattuun oppinsa perustana.  Siltä kantilta katsottuna kristityt uskovat eli Päivi Räsäset ja kumppanit ovat mielipiteineen loogisia.  Jos kuuluu ev.lut.kirkkoon ja uskoo sen opinkappaleisiin, on mielipiteiden mentäväkin noin.  Jos taas mielipiteet menee toisin eli kunnioittaa eritavalla seksuaalisesti suuntautuneiden ihmisoikeuksia niin miksi kuulua ev.lut.kirkkoon koska ei sitoudu sen opinkappaleisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla monet papit ja piispat yrittävät hillitä kirkon jäsenistön eroamisvirtaa tyrkyttämällä mahdollisuutta vaikuttaa sisältä päin.  Mutta onko siellä todellisia vaikutusmahdollisuuksia tälläisiin asioihin?  Eikö Raamatun oppisisältö ole lyöty jo 1500 vuotta sitten lukkoon?  Ei kai kirkkoneuvostot ja –valtuustot päätä Raamatusta ja sen asemasta ev.lut.kirkossa?

Useat papit, piispat ja maallikot ovat yrittäneet todistaa kuinka kirkolla on ”monta ääntä” tässä(kin) asiassa.  Kuinka rehellistä sellainen on?  Voiko kirkolla oikeasti olla erilaisia ääniä pyhinä pitämistään kirjoituksista?  Miten paljon rehellisen uskonorganisaation sanomaan voi sisältyä varianssia?  Toisaalta selitetään, että Raamatun perimmäinen sanoma on rakkaus (agape).  Onko Raamatussa esitetty tuollainen priorisointi vai onko tuokin vain pappien ja piispojen aikaamme sovittama reaktiivinen tulkinta?  Kun Helvetin tuli ja tulikivi ei myy modernin yhteiskunnan elämysmarkkinoilla, koetellaan pehmeämmillä arvoilla.  Samaa pehmennystä on ev.lut.uskontoteoreetikkojen kehittelemä tulkinta homouteen: se on ihan luonnollinen juttu ja homot ja lesbot saavat olla mitä ovat kunhan eivät harjoita taipumuksiaan käytännössä.

Useissa tiedotusvälineissä on nostettu esiin m.m. näyttelijä Jani Toivolan kirkkosuhde.  Hän on avoimesti homoseksuaali ja ollut kirkon jäsen ja puolustanut ev.lut.kirkkoon kuulumistaan, kaikesta huolimatta.  Nyt hän tämän keskustelun innoittamana erosi julkisesti kirkostaan.  Minusta tuollainen roikkuminen uskonnollisessa organisaatiossa on älyllisesti ja uskonnollisesti epärehellistä molemmilta osapuolilta, niin kirkon kuin yksilönkin kannalta.  Kirkko antaa maksavan ja julkisuudessa suositun jäsenen ajatella oman oppinsa kannalta yksilöllisesti miten sattuu ja yksilö sietää organisaatiolta omien ihmisoikeuksiensa loukkauksia.  Kysyä saattaakin kuinka moni vielä kirkon jäsenenä oleva oikeasti tunnistaa ja tunnustaa ev.lut.kirkonsa (tai ort. tai kat. tai …) oppeja edes jotakuinkin ja kenen tunnustama usko on ihan jotakin muuta?

Uskontoasioista vastaava ministeri eli Stefan Wallinkin (SFP) on avannut sanaisan arkkunsa tämän asian tiimoilta käsin.  Hän syyttää fundamentalisti Päivi Räsästä (KD) joukkopaoksi nimittämästään eroamisaallosta.  Miksi?  Päivi Räsänenhän vain pitäytyy Raamatun sanomassa niin kuin kirkkolaki edellyttäisi kirkonkin pysyttelevän.  Olisiko itse asiassa Wallinin ja ministeriönsä tehtävä valvoa, että kirkko pitäytyy dogmeissaan ja siten hänen olisikin oltava Räsäsen kanssa samoilla linjoilla?  Vai onko Wallinin tehtävä yrittää edistää ev.lut.kirkon tulonmuodostusta ja ylläpitää sen maksukykyistä jäsenkantaa?

Kaiken kaikkiaan tämä homo- ja lesbokiista taas osoittaa kuinka kirkko kulkee yhteiskunnallisessa kehityksessä muun yhteiskunnan perässä ja pyrkii asettelemaan reaktionsa sen mukaan, että vaikutukset kirkon asemaan olisivat mahdollisimman vähäiset.  Sielläkin on nähty, että sekularismi etenee.  Me olemme päässeet noin sadassa vuodessa pakkokristillisyydestä joltiseenkiin maailmankatsomukselliseen vapauteen.  Jäljellä on toki vielä rippeitä valtionuskonnosta ja pakollisesta tietyn tai ainakin jonkun sallitun uskonnon harjoittamisesta.  Ev.lut.kirkko yrittää siis kynsin hampain pitää kiinni valtansa rippeistä ja hillitä marginalisoitumistaan.  Toivottavasti tämä aukaisee n.s. suuren yleisön silmiä entistä enemmän ja saa heidät ja meidät oikeasti ja konkreettisesti saattamaan kirkot, myös muut kuin ev.lut., siihen asemaan joka niille kuuluu eli menneisyyden kummajaiseksi.

Kumpujen yöstä rauhaan

Viime aikoina, ilmeisesti talvisodan muistelujen lomassa on päässyt valloilleen uusi II Maailmansodan rosvojen rehabilitointikierros. Jopa Eduskuntaa ja oikeusministeriötä myöten pohditaan miten sotaan syylliset voitaisi pestä puhtaiksi teoistaan. Asialle on laitettu myös lainlukijat Jukka Lindstedt ja Stiina Löytömäki, ilmeisesti kaivamaan juristerisia kikkailuja muuten selvän asian hämmentämiseksi.

Erityisesti kunnostautumaan ovat päässeet kristilliset, Bjarne Kallis ja Päivi Räsänen. Muitakin on porvareita toki liikkeellä. Mikähän heitä vetää sotaiselle tielle? Painaako vanhojen kypäräpappien perinne vai haluavatko he profiloitua yhteiskunnan mustimpien pohjamutien rämpijöistä kun PerSut ovat omineen rasistisen älämölön. Vai onko taustalla päästä saamaan synninpäästö tuleville sotarikollisille? Nythän meidät on jo viety Afganistanin sotaan ja sen taustakähminnöistä löytynee tämän päivän sotasyyllisiä. Tämä itse asiassa lienee NATO-kiimakkojen y.m. perimmäinen tarkoitus.

Ihan oikeasti sotasyylliset veivät meidän II Maailmansotaan Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin rinnalle. Syytettyjen joukko rajattiin kovin pieneksi ja syytetyt saivat tekoihin ja oikeuskäytäntöihin muualla verrattuna äärimmäisen lieviä tuomioita. Niistäkin heidät armahdettiin heti kun iljettiin. Joukosta puuttui niin Mannerheim joka solmi vastoin kaikkia lakejamme saksalaissotilaat tänne tuoneen sopimuksen ja Wallden joka havitteli Itä-Karjalan metsiä ihan itsenäistymisestä lähtien.

Vanhojen syyllisten armahtamisen ja kunnian palauttelujen sijasta meidän tulisi pikemminkin varmistaa, että jatkossa tuollainen politikointi ei olisi mahdollista ja sotaan joutuminen voitaisi ajoissa estää. Meidän tulisikin nostaa taas ajankohtaiseksi Rauhanlain säätäminen. Mirjan Wire-Tuominen/SKDL teki vuonna 1973 siitä laajalti kannatetun esityksen mutta sitä ei saatu läpi kun porvarit saivat leimattua sen Neuvostoliiton kritiikin kieltämisyritykseksi. Nyt kun NLa ei enää ole, voisi lakia yrittää uudelleen. Se olisi erityisen tarpeellinen ja ajankohtainen kun meitä vastoin ihmisten valtaenemmistön suostumusta yritetään ujuttaa askel askeleelta sotaliittokuntiin ja maailman sotiin.