Imperiumin vastaisku kohti hyvinvointivaltiota

YLE on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla "Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän".   Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.  Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.

Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle STK:n, EK:n jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.

Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.

Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.

Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta. 

Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.  Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.  Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.

Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin K.Adenauerin nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.   Sitä myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi (soziale Marktwirtschaft) nimitetään.   Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys "vastuullinen markkinatalous" jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.  Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.  Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän laizzes-faire miehiä.

Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit & kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.

Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.  Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.  Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään  olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolla olevassa plokissani: myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

YLEn dosentti Leninin kimpussa

Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth avautuu netti-YLEn pakinassaan manaamaan Lenin-kulttia pois Suomesta  satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi.  Erityisesti hän on ottanut hampaisiinsa piskuisen Lenin-puiston Helsingin Alppilassa.  Leninin hävittäminen pois silmistä olisi kuulemma "itsenäisyyden juhlavuoden symbolisesti arvokkain teko".  Toivooko hän silloin Leninin häviävän myös mielestään?

Jos puiston nimeäminen paikkaseudun historiaan vaikuttaneen henkilön mukaan on kultti niin silloin varmaankin Helsingissä on esimerkiksi salaperäinen Alli Trygg -kultti.  Hänellähän on paljon Leniniä suurempi puisto Kalliossa muistutuksena raittiustyöstään ja naapurissa miehensä vastaava. Puhumattakaan niin monesta muusta uskonnollisen palvonnan kohteesta ympäri maatamme.  Eräitä viimeisimmistä ja pienemmistä pyhistä lienee kauppaneuvos Carl Pöndinen ja kapakoitsia Aqveliina Heinze jotka saivat tyytyä kujanpätkiin Mikkelin asuntomessualueella.

Ehrnrooth kirjoittaa paljastavasti "Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta ...".  Niinpä, Ehrnrooth haluaa hallita meidän menneisyyttämme eikä siihen mahdu Leninin kaltaisia historian hahmoja joilla on kuitenkin iso ja merkittävä osa meidän historiassamme.

Minun mielestäni nimiä muuttelemalla ja patsaita kaatelemalla entisen historian hävittäminen ja uuden tilalle kirjoittaminen on äärimmäisen lyhytnäköistä konjuktuuripolitiikkaa ja silmiinpistävän sivistymätöntä melskaamista.  Meidän pitää pystyä näkemään historiamme kerrokset ja oppia lukemaan niitä.

Ja pitääpä vielä kysyä kuuluuko tuollainen historiattomuus myös julkisen palvelun YLEn toimenkuvaan?  Jos ja kun YLE perustelee Ehrnroothin pakinan julkaisemista moniarvoisuudella, olisi suotavaa moniarvoisuuden ulottuvan myös päinvastaisiin ajatussuuntiin.  Jos taas Ehrnroothin linja on myös YLEn linja, sen pahempi YLEn uskottavuudelle julkisena palvelijana jollaiselta voitanee odottaa objektiivisuutta, neutraliteettiä ja faktahakuisuutta.

---

Julkaisin tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.